Pelin henki muuttui

Sanna Joensuu on väitöskirjassaan kuvaillut William W. Whiten klassista käsitettä psykologinen sopimus. Se tarkoittaa sanattomia sopimuksia, joiden työntekijät uskovat määrittelevän heidän ja työnantajan välistä suhdetta.

Vanhaan, pitkään vallalla olleeseen sopimustyyppiin kuului käsitys, että työntekijä teki kovasti töitä ja sitoutui organisaatioon. Vastapalveluksena työntekijä odotti saavansa hyvän työn hyvällä palkalla ja käytännössä elinikäisen työsuhteen.

Älä odota kultakelloa


Uutta, postmodernia sopimustyyppiä leimaavat muutokset, turvattomuudentunne ja epävarma työmarkkinatilanne. Kultakelloa 30 vuoden palveluksesta on turha enää odottaa.

Nokialla vallitsivat pitkään vanhan sopimustyypin mukaiset säännöt. Työpaikkaa saattoi pitää melko varmana. Työntekijät olivat uskollisia ja sitoutuneita työantajaansa.

Nokiallakin siirryttiin kuitenkin IT-alan tyypillisiin pelisääntöihin. IT-alan postmoderneissa, jälkiteollisen ajan pelisäännöissä työnantaja ei lupaa työpaikan olevan elinikäinen, eikä työntekijä lupaa uskollisuutta. Kumpikin osapuoli hyväksyy sen, että muutos, epävarmuus ja välinpitämättömyys toista osapuolta kohtaan kuuluvat pelin henkeen.

Työnantajan ja työntekijän välinen psykologisen sitoutumisen heikkeneminen alkoi näkyä entistä selvemmin:

Nokian ylintä johtoa oli kerran luottamusmiesten vieraana. –- Kallasvuo sanoi meille, että jos ei sitoutuminen kiinnosta, niin sitten pitää miettiä onko tämä oikea paikka. Sanoin ääneen, että uskotko todella, että ihmiset sitoutuvat tähän firmaan, vaikka firma ei sitoudu ihmisiin. Firma potkii jatkuvasti päähän yt-neuvotteluilla. -Rea

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti