Mistä tässä blogissa on kyse?

Viimeistään siinä vaiheessa kun seisoin kollegoideni kanssa Nokia-talossa kuuntelemassa Stephen Elopin kuuluisaa "palava öljynporauslautta"-puhetta, oli selvää, mitä olisi tulossa.

Kun "Henkilöstöä tasapainotettaisiin" ja "strategiaa terävöitettäisiin" se tietäisi vain yhtä asiaa. Irtisanomisia.

Pian olimmekin osa isoa historiallista muutosta, jota käsiteltiin lööpeissä, ajankohtaisohjelmissa ja uutisissa ilta toisensa jälkeen.
Nokian irtisanomiset olivat iltapäivälehtien lööpeissä.
Meistä tuli julkkiksia

Edellisessä elämässäni ennen Nokiaa olin valmistunut Helsingin yliopistosta valtiotieteiden maisteriksi pääaineenani sosiologia ja sivuaineina viestintä ja sosiaalipsykologia. Kun huomasin olevani osa empiiristä  irtisanomiskoetta, pakkohan toimittajantöitäkin tehneen oli tähän aiheeseen tarttua. Toden totta - Nokian kiihkeän kasvun ajasta kertoo paljon se, että jopa sosiologi pääsi taloon sisään.

Ryhdyin haastattelemaan työkavereitani pian irtisanomiseni jälkeen yhdessä ex-kollegani Anna Collanin kanssa. Kiitos Anna osasta haastatteluita ja keskusteluista!

Jalostin haastatteluaineistot tarinoiksi ja kirjoitin tarinallisuudesta, muutoskäyrästä ja kuvailin Nokian työkulttuurin muutosta. Tarkoitus oli julkaista kirja, mutta ennen kuin löysin kustantajan, pääsin töihin ja hanke hautautui. 

Päätin julkaista nämä tarinat blogissa. Uskon, että niissä kerrotut henkilökohtaiset kokemukset kertovat jostain suuremmasta. Ne tallentavat myös yhteistä lähihistoriaamme: aikanaan Suomen suuren ylpeyden, Nokian vaiheita.

Kiitos haastatelluille kun jaoitte tuntojanne!

Kiitos Nokialle, jonka vauhdissa sain olla 11 vuotta.  Ne olivat hienoja vuosia! 

Kiitos Seppo Elolle, me teimme kuten kehotit: hyppäsimme öljynporauslautalta. 

Kiitos Suomen tietokirjailijat r.y.:lle apurahasta kirjan kirjoittamista varten.

Päivi Lehto-Trapnowski
Ex-nokialainen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti