Tarinat auttavat käsittelemään irtisanomista

Vilma Hänninen (1999) on väitöskirjassaan tutkinut työpaikkansa menettäneitä teollisuustyöntekijöitä. Hän korostaa tarinoiden kertomisen tärkeyttä muutostilanteissa. Kertoessaan tarinaansa irtisanotut luovat tapahtuneelle yhä uusia tulkintoja. Tarinoiden kautta luodaan tulevaisuudelle uusi käsikirjoitus, ja usein myös menneisyyttä on selitettävä uudelleen.

Vaikka suurien irtisanomisten tutkimisella on pitkät perinteet, valkokaulustyöläisten joukkoirtisanomiset eivät ole juurikaan saaneet osakseen lähempää tarkastelua. On tutkittu paperimiesten kohtaloita Haminassa, Kemijärvellä, Kajaanissa ja Voikkaalla. Myös metallimiesten kokemuksista on kirjoitettu. Valkokaulustyöläisistä löytyy pankkitoimihenkilöitä koskeva tutkimus[1]

Vastoinkäymisten kliimaksi tarinassa

Tässä blogissa oman tarinansa töiden loppumisesta kertovat asiantuntija-ammatissa toimineet, korkeastikin koulutetut IT-työläiset. 

Haastateltuja pyydettiin kuvailemaan Nokia-uransa eri vaiheita: ensimmäisiä vuosia, parhaita kohtia, viimeisiä vuosia ennen irtisanomista sekä mahdollista pohjakosketusta. Heiltä kysyttiin myös, oliko mieleen jäänyt jokin erityinen hetki, joka tiivistäisi tapahtumien kulun, symboloisi työilmapiirin muutosta tai tuntuisi koettujen vastoinkäymisten kliimaksilta, ääripisteeltä

Matti Hyvärisen mukaan irtisanomuskertomuksia on haluttu tutkia monesta eri syystä. Kertomuksissa on kyse siitä, kuinka maailma ja muutos koetaan. Tarinoiden avulla voi ymmärtää menneisyyttä ja ne auttavat suuntautumaan tulevaisuuteen. Tarinoiden avulla voidaan vastata kysymykseen, kuka minä olen. Kertomuksen ja sen tutkimisen kiinnostavuus piilee muutoksessa ja prosessissa. 

Kerronnallisuuden kriteerit täyttyvät vain, jos puhe välittää kertojan kokemuksen toiselle ja jos tarinan elementeillä on kausaalinen suhde.[2] 

Näin ollen ”irtisanouduin tammikuussa” ei vielä täytä kerronnallisuuden kriteerejä. Sen sijaan esimerkiksi haastatellun Ilkan toteamus ”Kahden ensimmäisen projektin lopettamisen ymmärsi, kolmas oli vähän tiukka ja neljäs ei jaksanut enää kiinnostaa”, kuvaa poislähdön prosessiin kypsymistä.

________________

[1]. Näätänen 2010, Kytömäki 2008, Hänninen 1987, Rouvinen 2003

[2] Hyvärinen 2006